Hei rakas päiväkirja! Tulin takaisin. 

Tulinpa eilen vähän niinku tavallaan pidätetyksi ensimmäistä kertaa elämässäni. Menemättä sen tarkempiin yksityiskohtiin voin sanoa että rikokseni on jo sovitettu. Tilitin muikean kuuden päiväsakon arvoisen velkani yhteiskunnalle tältä nimenomaiselta tuoliltani, mukavasti nettipankin kautta. Viime vuoden verotettavien tulojeni ollessa reilu 190 €, tuli päiväsakon hinnaksi 6 €. Korotettaessa kutonen toiseen potenssiin muodostuu valtion saataviksi kokonaisuudessaan siis 36 €. Heh, näillä taksoilla voisin vaikka santsata, niin sanoakseni.

Okei, en tee sitä uudelleen, herra konstaapeli. Irti liiveistäni! Siat o natsei!

No olihan se tavallaan makeeta olla hetken aikaa kovaksi keitetty kriminaali, oikea outlaw. Matkustaa maijalla asemalle ja istua odotushuoneessa, jonka lattialla oli ihan oikeaa ihmisen virtsaa. Sisään astuessa edessä odotti kutsuvasti putkanovikin, mutta sinne en sentään joutunut. Se olisi ehkä ollut jo liikaa herkälle mielelleni.

Tosiasiassa siellä oli seurana joku kaveri, jolla oli asiat oikeasti huonosti. En tiedä, mutta kirjoja lukeneena ja käytöksestä ja raapimisesta päätellen olettaisin, että jotain heroiinia tai vastaavaa oli käytetty. Onko Subutex samaa sarjaa? Enpä tiedä. Se kun tuntuu olevan suosiossa nykyjään.

Mukavasti sujui omalta osaltani koko toimitus, reilun tunnin kuluttua sain palata suojaisaan pikku elämääni. Toisin on toisilla.

Onko mitään surkeampaa kuin keskiluokkainen esikaupungissa asuva valkoihoinen nuori heteromies kitisemässä maailman tilasta ja omasta keskiluokkaisuudestaan?

Tjaa, enpä ole vähään aikaan kirjoittanut. Kuinka usein blogia kuuluu päivittää? Niin että vaikuttaa ahkeralta, mutta ei liian innostuneelta. Pari kertaa viikossa ehkä.

Okei, kehnojen sanaleikkien sarja otsikoissa sen kun jatkuu.

Rakas päiväkirja, en vihaa yksittäisiä ihmisiä. Vihaaminen vaatii liikaa aikaa ja resursseja, kukaan ei ansaitse sitä vaivannäköä minulta. Mutta Madonna Louise Cicconen photoshopattu perse joka vitun bussipysäkin kyljessä saa kaipaamaan jopa vaaleja edeltäneitä Jan Vapaavuori -mainoksia. Tekee mieli käydä väkivaltaiseksi aina kun näkee sen lapsia shoppaavan feikkibritin kabbalahörhön. Nämä ovat ihan uusia tunteita tällaiselle hintelälle pasifistille.

Mutta kevennykseksi viime vuoden parhaan levyn toiseksi paras kappale:

                     

Youtube on näppärä, noiden videoiden kuvanlaatu on vaan armottoman huono. Ja sivuston sisältö tietysti on lähinnä nuotin vierestä laulettuja ja soitettuja webcamilla tallennettuja coverbiisejä tai cokis+menthos -hölmöilyjä. Sitä se on kun kaikki haluaa tuoda itseään esille. Niin kuin minä tässä blogissa. Äsh.

Äänestämäni hlö pääsi eduskuntaan. Taistelu voitettiin, sodassa taas tuli armottomasti takkiin. Ai niin, olen sivari. Ei sotailmauksia. Hmm. Erä voitettiin, ottelu hävittiin. Tai ehkä tässä voitettiin vain pallo, sen verran  pahoin pääsi oikeisto kurmottamaan.

Tänään opin vihdoin pitämään Nomeansno-yhtyeen Worldhood of the World -levystä. Jee. Kuukauden päästä onkin keikka. Oi onnea.
Lisäksi olen ekstaasissa siitä, että rakkaimmista rakkain bändini, Meat Puppets on taas yhdessä ja uusi levy on näillä näkymin kesäkuussa ilmestyvä.

=(

En tiedä miten sanoisin tämän. 16-vuotiaiden äänioikeus on tulevaisuutta. Ihan varmasti. Ja hyvä niin.
Mutta jos nuorison avustuksella porvarit voittavat vaalit ja äänikuninkaana on Juha Mieto peesaajanaan Pikku G kuten tämän vuoden nuorisovaaleissa kävi, en ehkä halua kuulua tähän yhteiskuntaan. Tosin tuskinpa näiden nuorisovaalien tulos lopulta eroaa suuresti oikeista vaaleista. Voidaan samantien tehdä hiihdosta kansallisurheilua (jos ei jo ole?) ja laulaa kansallislaulu riimitellen ja rumpukoneella kompaten. Vanhanen saa tehdä tilaa Miedolle pääministerinä, joskin kuvernööri olisi ehkä osuvampi Mietaan muistuttaessa enemmän erästäkin kuvernaattori-bodari-actionstaraa. Enpä kerro ketä niistä tarkoitan. Molemmat ovat isokokoisia entisiä urheilijantapaisia, jotka laukovat one-linereita omalla käsittämättömällä murteellaan.
Älkää äänestäkö keskustaa, pliis.

Minä en välitä hajusteista, mutta silloin tällöin sitä saa tuliaiseksi jotain laivan tax-freesta ostettua mukahienoa dödöä. Merkkituote tai ei, jos deodorantti pettää jo tässä vaiheessa päivää, se on aika kiusallista ja täysin anteeksiantamatonta. Olkoonkin että lämpötila ulkona on jo kymmenen asteen pinnassa. Minä menen nyt vessaan pesemään kainaloni ja palaan käyttämään hyväksi toteamaani hajutonta Dailya, joka estää hien muodostumista tiukan paikan tullen vaikka päiviä.

Onnistuin viimein vaihtamaan taustan väriä. Toivottavasti tämä pimeys ei ole liian raskasta herkille silmillenne. Mustasta, punaisesta ja valkoisesta on muodostunut jonkunlaiset tunnusvärit minulle. Netissä siis. Arkielämässäni pukeudun solmuvärjättyyn t-paitaan. Not.