Tjaa, enpä ole vähään aikaan kirjoittanut. Kuinka usein blogia kuuluu päivittää? Niin että vaikuttaa ahkeralta, mutta ei liian innostuneelta. Pari kertaa viikossa ehkä.

Okei, kehnojen sanaleikkien sarja otsikoissa sen kun jatkuu.

Rakas päiväkirja, en vihaa yksittäisiä ihmisiä. Vihaaminen vaatii liikaa aikaa ja resursseja, kukaan ei ansaitse sitä vaivannäköä minulta. Mutta Madonna Louise Cicconen photoshopattu perse joka vitun bussipysäkin kyljessä saa kaipaamaan jopa vaaleja edeltäneitä Jan Vapaavuori -mainoksia. Tekee mieli käydä väkivaltaiseksi aina kun näkee sen lapsia shoppaavan feikkibritin kabbalahörhön. Nämä ovat ihan uusia tunteita tällaiselle hintelälle pasifistille.

Mutta kevennykseksi viime vuoden parhaan levyn toiseksi paras kappale:

                     

Youtube on näppärä, noiden videoiden kuvanlaatu on vaan armottoman huono. Ja sivuston sisältö tietysti on lähinnä nuotin vierestä laulettuja ja soitettuja webcamilla tallennettuja coverbiisejä tai cokis+menthos -hölmöilyjä. Sitä se on kun kaikki haluaa tuoda itseään esille. Niin kuin minä tässä blogissa. Äsh.

Äänestämäni hlö pääsi eduskuntaan. Taistelu voitettiin, sodassa taas tuli armottomasti takkiin. Ai niin, olen sivari. Ei sotailmauksia. Hmm. Erä voitettiin, ottelu hävittiin. Tai ehkä tässä voitettiin vain pallo, sen verran  pahoin pääsi oikeisto kurmottamaan.

Tänään opin vihdoin pitämään Nomeansno-yhtyeen Worldhood of the World -levystä. Jee. Kuukauden päästä onkin keikka. Oi onnea.
Lisäksi olen ekstaasissa siitä, että rakkaimmista rakkain bändini, Meat Puppets on taas yhdessä ja uusi levy on näillä näkymin kesäkuussa ilmestyvä.